Nuorten usko tulevaisuuteen on romahtanut. Viime vuosina pinnalla ovat olleet niin maailmanlaajuiset kriisit kuin lisääntyneet mielenterveysongelmat. Myös mahdollisuudet vaikuttaa omaan elämään, kuten töiden saaminen, ovat heikenneet. Usein positiiviset käänteet tuntuvat jäävän kaiken pahan ja negatiivisen varjoon. Uskaltaako paremmasta enää edes unelmoida, vai johtaako positiivinen toiveajattelu auttamatta pettymyksiin?
Jos tänä päivänä miettii tulevaa, saattaa tuntea hyytävän tunteen vatsassaan. Uutisissa puhutaan jatkuvasti kriisiytyneestä maailman nykytilanteesta – ilmastonmuutoksen keikahduspiste toisensa jälkeen ohitetaan, sortoa ja kansanmurhaa tapahtuu edelleen ja ihmiset tuntuvat ajautuvan yhä vain kauemmaksi toisistaan. Tuntuu, ettei mitään positiivista enää tapahdu, eikä parempaa välttämättä uskalla edes toivoa. Tämä herättää kysymyksen: uskaltaako enää edes unelmoida paremmasta maailmantilanteesta?
Asiat ovat onneksi hyvin harvoin, jos koskaan, mustavalkoisia. Positiivisia puolia on aina olemassa. Ne kuitenkin tuntuvat unohtuvan. Pahan takia ei pidä lamaantua, vaan aina kannattaa uskaltaa unelmoida realiteetit mielessä pitäen. Kukaan yksittäinen ihminen ei voi muuttaa koko maailmaa, mutta muutosta parempaan suuntaan on aina tapahtunut. Kaikki ei välttämättä ole yhtä toivotonta, kuin voisi ensisilmäykseltä luulla. Ihmisillä onkin usein tapana nähdä vain asioiden huonot puolet kaiken muun unohtaen. Ovathan shokeeraavan negatiiviset uutisotsikotkin paljon houkuttelevampia kuin neutraalit tai positiiviset
Nyyti ry:n artikkelissa Unelmat (julkaistu Nyyti ry:n nettisivuilla, luettu 10.12.2024) kirjoitetaan, ettei unelmien välttämättä tarvitse aina toteutua. Tietenkään kaiken ei tarvitse toteutua suunnitellusti, mutta asiaa tulee tarkastella tarkemmin. On eri asia puhua henkilökohtaisista tavoitteista, kuin laajemmista unelmista yhteiskuntaan ja maailmaan liittyen. Miten unelmia pitäisi arvottaa, ovatko yhden unelmat parempia tai tärkeämpiä kuin toisen? Entä unelmat paremmasta tulevaisuudesta, hyvinvoivasta yhteiskunnasta? Ovatko laajemmat yhteiskunnalliset unelmat tärkeämpiä, kuin yksilön henkilökohtaiset tavoitteet?
Unelmat voivat liittyä esimerkiksi koulutukseen tai työhön, kuten Unelmat –artikkelissakin mainitaan, mutta ne eivät ole tärkeimmät asiat, joista unelmoida. On egoistista unelmoida vain henkilökohtaisesta hyvästä ja menestyksestä. Vaikka tietynlainen egoismi on ihmisille luonnollista, on omaa toimintaa toiveineen hyvä tarkastella ajoittain. Usein näkökulma saattaa rajoittua omiin etuoikeutettuihin mahdollisuuksiin. Kaikkialla maailmassa lähtökohdat ja mahdollisuudet elämässä eivät ole läheskään yhtä hyvät kuin Suomessa. Egoismin sijaan pitäisi keskittyä näkemään muutkin kuin vain itsensä.
On tärkeää osata unelmoida, etenkin yhteisen hyvän puolesta. Kuitenkaan pelkkä positiivinen toiveajattelu, ja asioiden hyvien puolien näkeminen eivät riitä, vaan unelmiensa eteen on aina tehtävä töitä. Naiset eivät saaneet äänioikeutta toivomalla parasta, orjuus ei loppunut pelkillä unelmilla. Vaikka realiteetit on pidettävä mielessä, unelmointia ei saa unohtaa, eiväthän konkreettiset toimet synny tyhjästä. Unelmat ovat olleet tärkeässä osassa muutosta. Monelle saattaa unelmista ja muutoksesta tulla mieleen Martin Luther Kingin legendaksi muodostunut “I have a dream” -puhe. Ihmisoikeudet ja tasa-arvo, joiden puolesta Kingkin aikoinaan taisteli, ovat hänen ajoistaan edistyneet, mutta valitettavasti myös takapakkia on tullut. Pitkälti Kingin aktivismin ansioista Yhdysvaltain lainsäädäntöön lisättiin kansalaisoikeuslaki ja äänioikeuslaki, mikä osoittaa unelmoinnin ja niiden eteen toimimisen tärkeyttä, sekä kannattavuutta.
Unelmat-artikkelissa kirjoitetaan jo unelmoinnin itsessään auttavan arjessa eteenpäin. Unelmointi ja positiivinen ajattelu lisää jaksamista ja toivoa. Kyky osata ajatella positiivisesti vaikuttaa merkittävästi omaan maailmankuvaan: toivoa on vielä. Kuten kaikki muukin, unelmointi voi mennä liian pitkälle, mikä ei ole enää hyvä asia. Missä menee raja idealismin ja optimismin välillä? Vai onko rajaa edes olemassa, maailmankaikkeushan on loputon mahdollisuuksineen – onko jossain utopistinen todellisuus? Nämä loputtomat mahdollisuudet eivät kuitenkaan kaikki vaikuta tässä todellisuudessa, joten ei saa ainakaan liiaksi tuudittua ajatukseen häviävän pienistä mahdollisuuksista, vaan on tiedostettava omat vaikutusmahdollisuutensa, ja toimittava kyseisten mahdollisuuksien, tai mahdottomuuksien mukaan.
Unelmoida saa ja kannattaakin. Kuitenkaan pelkällä toiveajattelulla ei päästä pitkälle, vaan unelmiensa – oli sitten kyseessä jokin henkilökohtainen, tai laajempi, kysymys – toteutumiseksi tulee toimia. Muutos ei synny itsestään, "Ole se muutos, jonka tahdot nähtävän” -Elli Haloo 2017.
-S, Kipinä Kollektiivin jäsen
0 comments