← Kaikki VVA tarinan luvut/tarinapätkät näet klikkaamalla tästä!
← Lue VVA tarinan kertaus klikkaamalla tästä!
← Lue hahmoesittely klikkaamalla tästä!
𖠰⸙𖠰⸙𖠰⸙𖠰⸙𖠰⸙𖠰⸙𖠰⸙
Seuraava aamu sarastikin jo nopeasti. Et ollut kunnolla saanut nukuttua kaikesta innosta ja jännityksestä johtuen. Kaikki riippuisi nyt tästä hetkestä, että pääsisitte salaa livahtamaan ulos leiristä huomaamatta. Havutassu nukkuu sikeästi, mutta selkeästi jotakin levotonta unta nähden. Aamulla yritätte parhaanne mukaan esittää, että tänään on vain ja ainoastaan tavanomainen päivä. Vanhemmat oppilaat ovat auttamassa edelleen oksien kannossa, kun taas te olette vastuussa klaaninvanhimpien punkeista. Vaikka tehtävä ei ikinä ole mieluisa, hoidatte sen tavallista nopeammin ja ripeästi.
”Jestas, tuntuupas nyt hyvältä! Onneksi meillä on näin aktiivisia ja ahkeria oppilaita!” Okaruska maukuu tyytyväisenä. Iloisesti vain toteatte, että teette vain työtänne ennen kuin luikahdatte nopeasti karkuun ennen kuin kukaan soturi ehtisi antaa teille enempää tehtäviä. Ja kun kukaan ei näyttänyt huomaavan tai katsovan, puikahdatte leirin nurkassa sijaitsevan korkean lehtipuun luo ja aloitatte kiipeämään tiheää oksistoa pitkin.
Pienet lehdet ja oksat iskeytyvät jatkuvasti kasvoihinne ja Havutassu joutuu pidättelemään itseään, että ei huudahtaisi suuren hämähäkin nähdessään. Varovasti liikutte puiden matalia latvoja pitkin leirialueen ulkopuolelle ja pystyt vain toivomaan, että kukaan ei huomaisi oranssina liekehtivää turkkiasi. Havutassu sentään pystyi paremmin maastoutumaan ruskeita runkoja vasten. Ennen kuin kuitenkaan ehditte laskeutua, joudut äkillisesti pysähtymään. Viitot äkkiä hännälläsi ystävääsi myös pysähtymään, ja hän jää odottamaan hengitystään pidätellen. Huomaat yllätykseksesi Pihlajapilven punertavan kehon vihreänä helottavien lehtien lävitse. Höristät korviasi kuunnellaksesi, milloin tämä on kävellyt ohitsenne.
”Mitä teen ilman sinua Haukkasulka? Sanoin, että tukisin ja luottaisin päätöksiisi, mutta se on niin vaikeaa nyt, kun olet poissa. En ajatellut, että se olisi näin erilaista… Ilman sinua, hyvää ystävääni… Sinusta olisi tullut mahtava päällikkö…” Nykyisen varapäällikön ääni värisee ja hän nostaa katseensa hitaasti kohti taivasta.
”Toivottavasti olet nyt onnellinen, missä oletkaan. Lupaan olla onnellinen puolestasi, jos sinäkin olet nyt onnellinen.”
Älä huoli Pihlajapilvi! Me toisimme Haukkasulan takaisin! Ajattelet päässäsi ja laskeudutte lopulta runkoa pitkin varovasti alas, kun varapäällikköä ei enää näy. Ryntäätte sitten vauhdilla kohti taistelupaikkaa.
”Hitsi! Hajujälki on huomattavasti haaleampi sateen jäljiltä. En meinaa erottaa ollenkaan suuntaa”, Havutassu tuhahtaa, kun nelistätte läpi kostean mullan. Jäljittäminen olisi todennäköisesti nyt hyvin vaikeaa. Toivottavasti löytäisitte kuitenkin jotain vihjeitä, mikä johdattaisi teidät oikealle jäljille. Tähtiklaani, käännä auttava katseesi nyt puoleemme!
Sorakynsi hyppää esiin piilostaan läheisestä puskasta, kun huomaa teidän saapuvan. Tämän kehonkieli selkeästi rentoutuu ja katse on täynnä iloa, kun tunnistaa sinut.
”Nokkostassu! Kiitos paljon, kun saavuit! Kuka on ystäväsi?” Kermanvaalea soturi utelee.
”Olen Havutassu. Nokkostassun ystävä! Ja sinä olet Sorakynsi?” Havutassu vastaa reippaasti, vaikka tätä selkeästi jännittääkin.
”Minä ja Havutassu saavuimme auttamaan Mutatassun etsinnöissä. Uskomme, että samalla pääsemme kadonneen Haukkasulan jäljille”, lisäät vielä.
”Kiitos paljon avustanne Nokkostassu ja Havutassu! Olen teille suuresti velkaa!” Sorakynsi vastaa helpottuneena ja hyvin kiitollisena ennen kuin jatkaa:
”Eli olimme partiossa Kallioklaanin reviirillä, kunnes yltämme syöksyi suuri haukka. Haukat eivät yleensä ole uhkana kissoille, mutta riistanpuute on tehnyt niistä epätoivoisia. Mutatassu on pienin kaikista oppilaista, joten haukka yritti kaapata häntä mukaansa. Paniikissa oppilas erkani muusta partiosta ja juoksi Lehtiklaanin reviirille hätäpäissään. Juoksin hänen peräänsä niin nopeasti kuin vain kykenin, mutta tuntui siltä, että hän oli vain kadonnut ilmaan. Etsin ja etsin, kunnes löysin tämän taistelukentän ja törmäsin sitten sinuun ja punertavaan soturiin.”
Nyökkäät ja painat mieleesi kaikki yksityiskohdat parhaasi mukaan.
”Minkä näköinen Mutatassu on?”
”Mutatassu on ruskearaidallinen. Hän on tavallista hieman pienikokoisempi oppilaaksi ja hänellä on valkoinen vatsa ja tassunpäät.”
Hänhän muistuttaa ulkonäöltään vähän Haukkasulkaa!
”Mainitsit aikaisemmin tavatessamme, että saatoit nähdä vilaukselta toista samannäköistä kissaa. Haukkasulka kieltämättä muistuttaa kuvioiltaan paljon Mutatassua.”
”Aa, aivan! Kun saavuin Lehtiklaanin reviirille, näin vilauksen ruskearaitaisesta kissasta. Mutta tämä ei ollut Mutatassu, koska hänen turkkinsa väri oli tummemman ruskea. Lisäksi hän vaikutti isommalta, rotevalta sekä hänellä taisi olla jopa arpia?” Sorakynsi pohtii miettivästi ja katsotte toisianne Haukkasulan kanssa innoissanne. Bingo! Kuulostaa Haukkasulalta!
”Osaatko sanoa, missä suunnassa näit viimeksi Mutatassun tai tämän toisen kissan?” Havutassu utelee.
”Hmm.. Se taisi olla tästä kohti Kallioklaanin reviiriä, suuren lammen luona. Voin näyttää teille, seuratkaa!”
Lähdette kaikki kolme vikkelästi Sorakynnen perään ja saavutte pian suuren lammen äärelle. Tämä sama lampi näytti kuitenkin tutulta… Voisiko se olla sama lampi unessasi? Ravistelet hieman turkkiasi jännittyneenä, kun muisto unestasi palaa mieleesi. Kylmät väreet kulkevat lävitsesi, kun ajattelet kissan avunhuutoja ja tulimerta.
”Nokkostassu? Nokkostassu?” Kuulet Havutassun huhuilevan nimeäsi ja heiluttavan tassuaan edessäsi. Räpäytät silmiäsi hetken hölmistyneenä, kun tajuat olleesi jäätyneenä hyvän tovin.
”Anteeksi. Tämä paikka… Se vain muistuttaa minua paljon unestani. Mutta aloitetaan etsimään johtolankoja!” Sorakynsi ja Havutassu nyökkäävät molemmat päättäväisinä ja aloitatte etsinnät. Havutassukin on nyt huomattavasti rennompi kuin aikaisemmin vieraan soturin läsnäolosta huolimatta. Löydätte puun kaarnassa kynnenjälkiä ja tutun värisiä karvatuppoja. Myös muutamia verivanoja ja… Haukkasulan toinen kadonnut sulka! Mutta minne suuntaa he olisivat menneet?
”Hei! Katsokaa täällä!” Sorakynsi huudahtaa sitten ja juoksette äkkiä katsomaan. Huomaatte edessänne lakastuneita kasveja sekä ruohoa painautuneena – kuin tarpeeksi painava kissa olisi rynnännyt siitä yli. Etäisesti pystytte myös haistamaan veren ilmassa, mutta edellisyön sade on selkeästi tuhonnut ison osan hajujäljistä. Hiirenpapanat! Minne suuntaan nyt?
”Pitäisikö meidän seurata näitä jälkiä?” Pohdit varovasti, mutta kukaan ei tuntunut tietävän, mitä johtolankaa seurata. Sorakynsi tuntuu hieman jännittyvän vierelläsi.
”Olisin varovainen, jos seuraisin tätä tietä... Lehtiklaanin ja Kallioklaanin välinen reviiriraja on kaksijalkojen suosima polku! Saatatte törmätä vaikkapa koiriin!” Kallioklaanin soturi varoittaa teitä. Ajatuskin koirista puistattaa sinua ja Havutassua. Voi ei, ei koiria!
Katsahdat edessänne jatkuvaa mullasta painautunutta polkua. Jokin siinä kutsuu kuitenkin sinua puoleensa. Verivana ja painautunut kasvisto on osoittanut teidät tänne. Vaistosi kertovat sinulle, että tämä on se oikea suunta. Jokin tämän polun varrella varmasti auttaisi teitä eteenpäin etsinnöissänne. Et vain osannut sanoa, mikä… Havutassu katsoo sinua odottavasti.
”Kiitos Sorakynsi kaikesta avusta, mutta minusta tuntuu, että tämä on oikea tie. Lupaamme, että löydämme Mutatassun!” Vakuutat luottavaisena sitten ja kermanvalkoinen soturi nyökkää kiitollisena. Havutassu on selkeästi hieman yllättynyt, mutta tämä selkeästi luottaa paljon sanomaasi.
”Kiitos niin paljon molemmat, Nokkostassu sekä Havutassu. En valitettavasti itse voi etsiä enempää Lehtiklaanin reviirillä, enhän halua aiheuttaa klaaniemme välistä riitaa entisestään! Kuisketähti on hyvin tarkka, kun riistaa on vähän. Ymmärrän sen hyvin, mutta toivottavasti pärjäätte tästä eteenpäin ilman minua? Tästä hieman polkua eteenpäin on suuria kiviä, joiden koloista löytyy hyvin riistaa tarvittaessa!” Nyökkäätte molemmat Havutassun kanssa.
”Kiitos paljon avusta myös Sorakynsi! Yritämme parhaamme!” Havutassu lisää.
”Toivotan teille todella paljon onnea! Suojelkoon Tähtiklaani matkaanne!” Kallioklaanin soturi vielä toivottaa teille ennen kuin ylittää rajapolun takaisin omalle reviirilleen.
Tästä alkaisi suuri seikkailu!
𖠰⸙𖠰⸙𖠰⸙𖠰⸙𖠰⸙𖠰⸙𖠰⸙
Minkä päätöksen teitte edellisessä pätkässä:
- Nokkostassu suostuttelee Havutassua mukaan: "Minulla on suunnitelma", "Sorakynsi saattaa tietää jotain Haukkasulasta"
- Havutassu on ollut koko päivän oppilaiden pesässä
- Kolmikko löytää kaarnassa kynnenjälkiä, karvatuppoja, verta, painautunutta ruohoa ja Haukkasulan toisen sulan!
- Nokkostassu ja Havutassu etsivät saman lammen luota johtolankoja, mistä Nokkostassu näki unta
- Nokkostassu kysyy Sorakynneltä Mutatassun ulkonäköä ja kysyy myös Haukkasulasta
Kiitos lukemisesta! 🔥😎
0 kommenttia