← Kaikki VVA tarinan luvut/tarinapätkät näet klikkaamalla tästä!
← Lue VVA tarinan kertaus klikkaamalla tästä!
← Lue hahmoesittely klikkaamalla tästä!
𖠰⸙𖠰⸙𖠰⸙𖠰⸙𖠰⸙𖠰⸙𖠰⸙
Joudut hetken suostuttelemaan Kipinäkatsetta lähtemään rajapartioon kanssasi, mutta lopulta ruskeaoranssi soturi suostuu hymähtäen. Hän katsoi sinua hieman kummeksuen aikaisemmin - olittehan te vasta muutama tunti sitten olleet metsästyspartiossa yhdessä.
”Nokkostassu, mehän olimme aikaisemmin vasta metsästyspartiossa?” Hän kuitenkin ymmärtää lopulta, kun selität haluavasi nähdä taistelupaikan vielä kerran. Soturi aavistaa, että Haukkasulan menetyksen hyväksyminen on sinulle ja Havutassulle vaikeaa ja ajattelee, että ehkä tapahtumapaikalla käyminen auttaisi vaikeiden tunteiden kanssa. Olet kuitenkin eri mieltä. Uskot vielä siihen, että Haukkasulka on elossa.
Työnnytte tiheän saniaispensaikon lävitse ja kuljette polkua pitkin samaa tietä, missä viimeksi olit nähnyt Haukkasulan edellisenä päivänä. Olet kiitollinen siitä, että Kipinäkatse lopulta oli myöntynyt auttamaan. Sitä kauemmin kävelette kuitenkin multaista metsäpolkua pitkin ja sitä useamman juurakon ylität, tunnet sydämesi hakkaavan entistä lujempaa rinnassasi. Kohotat katsettasi, häntä alas laskeutuneena ja keskityt maistelemaan ilmaa johtolankojen toivossa.
Kuinka kaukana olemme? Alkaakohan pian sataa? Monia kysymyksiä vilisee vimmatusti päässäsi ja katsahdat nopeasti ylläsi tummentuvaa taivasta. Täytyisi olla nopea, koska muuten viimeisetkin jäljet saattaisivat kadota. Huomaat sitten Kipinäkatseen pysähtyvän ja teet samoin, kun saavutte pienelle metsäaukiolle.
Edessäsi aukeava näky on jotakin, mitä et ollut osannut odottaa. Metsätilkku on täynnä kammottavia taistelujälkiä, millaisia et ole nähnyt ennen aikaisemmin. Aukiolla leijuu edelleen etäinen petolinnun katku. Silmäsi suurentuvat ja viiksesi suuntautuvat eteenpäin. Mitä täällä on oikein tapahtunut? Veriroiskeita on kaikkialla: puun rungolla, mullassa -jopa kivillä. Katsahdat suurta vaahteraa, jonka vartta pitkin kulkee syvät uurteet. Samanlaisia taisteluun viittaavia jälkiä huomaat myös kivissä ja juurakoissa. Joku oli selkeästi tarttunut tai yrittänyt kynsillään tarttua rihmastoon tai runkoon, jopa kiviin.
”Onko nuo haukan jälkiä?” Saat lopulta takelleltua keho jännittyneenä kuin odottaen, että joku hyökkäisi pian selkäänne. Kipinäkatse lähestyy kynnenjälkiä, mutta ei osaa vastata kysymykseesi.
”En ole varma.. Mutta täällä taisteltiin henkensä edestä. Veri on jo kuivunutta, mutta niistä voi etäisesti tunnistaa haukan ja Haukkasulan”, soturi huokaisee raskaasti, korvat luimistuen haikeasti.
Verta on paikoittain niin paljon, että joudut taistelemaan huonovointisuutta vastaan. Ymmärrät sen nyt, että vaikka Lehtiklaanin soturit ovatkin kokeneita, ei mikään ikinä valmistaisi kissaa täysin klaanitoverin kuoleman kohtaamiseen. Kiertäessäsi aukiota huomaat myös ruskeita karvatuppoja ja katkenneita oksia, mutta ei ruumista tai selkeää verivanaa. Olisiko haukka voinut nostaa haavoittuneen kissan ilmaan? Keskeltä aukiota löydät tutun sulan, jonka tunnistat välittömästi Haukkasulan sulaksi. Eikai soturi ollut oikeasti menehtynyt taistelussa?
Kipinäkatse valvoo etäämmällä ja antaa sinulle tilaa tutkia rauhassa taistelujälkiä. Tunnet pistoksen rinnassasi, kun kuvittelet, mitä haukka on voinut tehdä Haukkasulalle. Entä jos haukka on riepotellut soturia? Löysiköhän Haukkasulka edes pesää? Puut eivät olleet täällä suunnalla yhtä suuria kuin korkeapuut, joten pesisikö haukka edes täällä päin.
Tarkkailet katkenneita oksia, mutta huomaat niissä jotakin erikoista. Hetkinen! Nämä oksat näyttävät niin paksuilta, että kissan paino ei itsestään olisi voinut pudottaa sitä maahan. Katsahdat ympärillesi uudestaan ja kun ajattelet asiaa enemmän, osa oksista olisi saattanut katketa voimakkaan myrskyn seurauksena. Katkeamiskohta näytti osassa kuitenkin liian siistiltä, liian suoralta. Olisikohan kissa voinut katkoa sen kynsillään tai hampaillaan tarkoituksella?
Nokkostassu! Keskity! Se saattaa hyvinkin olla myös vain vilkasta mielikuvitustasi. Eihän Haukkasulka nyt olisi itse lavastanut taistelua? Seuraat katkenneiden oksien jälkiä tiheään piikkihernepensaan luo, jonka edustalta löytyy viimein verivanat. Ne kuitenkin näyttävät hajautuvan kahteen eri suuntaan. Toinen vana johti oikealle syvemmälle metsään, toinen vasemmalle Kallioklaanin rajalle päin. Entä jos kuitenkin menisit pensaaseen? Sehän vaikuttaa aivan pöhköltä ja epäloogiselta, mutta jostain syystä päätät juurikin tehdä niin.
Tunkeudut paksun pensaikon sisään ja nuuhkit tarkemmin maaperää ja oksistoa. Astelet tiheän lehvästön läpi, kunnes tassusi osuu johonkin kosteaan ja limaiseen, jolloin säpsähdät. Yök! Mikä se oli? Lopulta huomaat tuttuja kellertäviä lehtiä ja huokaiset helpotuksesta. Onko se kultapiiskua? Nuuhkaiset yrttejä tarkemmin ja tunnistat kultapiiskun lisäksi takiaisenjuurta. Vaahteratassuhan käytti näitä aikaisemmin haukkapartion haavojen hoitoon! Yllätykseksi tunnistat kuitenkin tutun tuoksun. Hetkinen, mitä kallioklaanilaiset ovat täällä tehneet? Entä, jos he olivat ottaneet Haukkasulan vangiksi?
Et kuitenkaan ehdi tutkia kauaa jälkiä, kun kuulet sähinää. Ryntäät takaisin aukiolle pensaikosta valppaana ja huomaat Kipinäkatseen painimassa tuntemattoman, vaaleakellertävän kissan kanssa.
”Kuka olet ja mitä teet täällä Lehtiklaanin reviirillä?!” Kipinäkatse tivaa ja vimmatusti painaa tunkeutujan vasten maata. Tuntematon kissa ei näyttänyt taistelevan vastaan, vaikka suuresta koosta huolimatta hän olisi varmasti kyennyt. Oliko hän kallioklaanilainen?
”Anna minun selittää! Pyydän! Olen Sorakynsi ja yritän etsiä kadonnutta oppilastani Mutatassua!” Vieras soturi naukuu paniikissa.
𖠰⸙𖠰⸙𖠰⸙𖠰⸙𖠰⸙𖠰⸙𖠰⸙
Minkä päätöksen teitte edellisessä pätkässä:
- Nokkostassu pyytää Kipinäkatsetta rajapartioon
- Nokkostassu menee katsomaan/etsimään taistelupaikkaa, missä Haukkasulka katosi
- Nokkostassu löytää Haukkasulan verijälkiä
Kiitos lukemisesta! 🔥😎
0 kommenttia