← Kaikki VVA tarinan luvut/tarinapätkät näet klikkaamalla tästä!
← Lue VVA tarinan kertaus klikkaamalla tästä!
← Lue hahmoesittely klikkaamalla tästä!
𖠰⸙𖠰⸙𖠰⸙𖠰⸙𖠰⸙𖠰⸙𖠰⸙
Kun katsahdat tuntematonta soturia uudestaan, hänen kylkiluunsa korostuvat selkeästi nuhjuisen sekä tuuhean turkin alta. Tämän luiseva, solakka keho vaikutti väsyneeltä. Hän ei todennäköisesti sittenkään kykenisi taistelemaan, vaikka kokonsa puolesta aluksi niin luulit. Tuntemattoman kissan ääni värisee. Hän kuulostaa aidosti epätoivoiselta.
”Kipinäkatse, anna hänen selittää!” huudat hätäisesti kaksikon myräkkään ja saat kysyvän silmäyksen vanhemmalta Lehtiklaanin soturilta. Kipinäkatse kuitenkin pysähtyy, katsahtaa tunkeutujaa hetken pitkään, kunnes lopulta hellittää hieman otettaan. Punaruskea kolli kuitenkin jää mulkoilemaan vierasta.
”Mitä teet Lehtiklaanin reviirillä?!” Soturi naukuu vaativasti ja vieras kissa nielaisee hermostuneena. Molemmat huohottivat hengästyneenä, mutta lopulta kallioklaanilainen saa vapisevan äänensä kuuluviin.
”O-olen Sorakynsi Kallioklaanista. Yritän etsiä oppilastani Mutatassua, joka hävisi partiossa eilen. Hän pakeni suurta haukkaa tänne enkä ole löytänyt häntä sen jälkeen.”
”Ja päätit vain lampsia reviirillemme etsimään häntä?” Kipinäkatse tivaa ja päästää soturista irti hieman vastahakoisesti, mutta pitää tätä tarkasti silmällä, että hän ei pystyisi pakenemaan. Tuntematon kissa nousee takaisin hoippuville jaloilleen. Istut kaksikon viereen, valmiina kuuntelemaan. Heidän välillään tuntuu säkenöivän tiukka jännite, mikä voisi räjähtää milloin vain taisteluksi.
”Näitkö haukan sieppaavan Mutatassun?” Utelet varovasti ja Sorakynsi katsoo sinua kiitollisena kuuntelusta.
”En nähnyt, joten en ole varma onko hän vielä elossa... Kukaan kallioklaanilaisista ei suostunut lähtemään etsimään Mutatassua ja olen niin huolissani hänestä. Mutatassu on arka, mutta sinnikäs ja hyvä oppilas. Miten klaanini voi noin vain luovuttaa hänen etsinnöissään?” Sorakynnen korvat luimistuvat surkeasti, kun hän ajattelee kadonnutta oppilastaan. Tunnet rinnassasi pistoksen, mutta samaan aikaan huomaat soturissa sinnikkyyttä ja paloa. Miten kaikesta huolimatta tuo kallioklaanin soturi on jatkanut oppilaansa etsimistä sitkeästi, vaikka se tarkoittaisikin rajan ylittämistä luvattomasti. Et myöskään voinut uskoa sitä todeksi, miten Lehtiklaani on myös valmis noin vain lopettamaan Haukkasulan etsimisen, vaikka ruumistakaan ei ole vielä löytynyt.
”Me etsimme myös kissaa, joka katosi täälläpäin. Oletko sattumoisin törmännyt ruskeavalkoiseen, raidalliseen soturiin nimeltä Haukkasulka?” Jatkat varovasti ja Sorakynsi näyttää hetken pohtivalta. Kipinäkatseen häntä viuhtoo puolelta toiselle hieman kärsimättömänä, muttet anna sen haitata.
”Saatoin nähdä kuvailemasi kissan, kun Mutatassu katosi”, kallioklaanilainen lopulta toteaa mietteliäänä ja korvasi nousevat innokkaina eteenpäin. Tietäisiköhän Sorakynsi, minne suuntaan Haukkasulka on mennyt?
”Oletko varma Nokkostassu, että kallioklaanilaiset eivät tappaneet Haukkasulkaa?” Kipinäkatse tuhahtaa hieman halveksuvasti. Katsahdit Sorakynnen nuhjuista ja luisevaa vartaloa. Et uskonut, että Sorakynsi ainakaan olisi ollut pitkään hyvässä taistelukunnossa. Näkivätköhän kallioklaanilaiset pahastikin nälkää? Olivatkohan haukat siksi siirtyneet kalliolta metsiin, koska kallioilta ei löytynyt saalista kunnolla?
”Jos olisin tappanut Haukkasulan niin miksi palaisin takaisin taistelupaikalle?” Sorakynsi huokaisee raskaasti ja Kipinäkatse pyöräyttää silmiään epäuskoisena.
”Jos kadut sitä. Sen lisäksi rikoit soturilakia ja ylitit rajan luvatta.”
Sorakynsi heilauttaa häntäänsä hieman turhautuneena ja vaihtaa painoaan tassulta puolelta toiselle. ”Oppilaani löytäminen on äärimmäisen tärkeää! Mutatassu on mukava, reilu ja hyväntahtoinen”, hän sanahtaa lopulta vakavana. Soturin ääni oli vakaa, aito. Et uskonut hänen valehtelevan.
”Uhraat paljon oppilaan takia, joka oli pelokas ja pakeni”, Kipinäkatse lisää hitunen syyllisyyttä äänessään ja Sorakynsi laskee päänsä jälleen pettyneenä.
”Hän ei silti ansaitse sitä, että Kallioklaani kääntää hänelle selkänsä ja hylkää etsinnöt. Hän on niin nuori. Jos olisin ollut valppaampi, jos vaan olisin huomannut haukan itse aikaisemmin ja auttanut häntä pakenemaan, ehkä hän ei olisi kadonnut…” Soturi naukuu hiljaa, olkapäät lyyhyssä. Hänen katseensa on syvä, haikeutta ja surua täynnä.
𖠰⸙𖠰⸙𖠰⸙𖠰⸙𖠰⸙𖠰⸙𖠰⸙
Minkä päätöksen teitte edellisessä pätkässä:
- Nokkostassu antaa Sorakynnen selittää
- Nokkostassu kysyy tietoja Mutatassusta
- Nokkostassu kysyy Haukkasulasta
- Suoria vuorosanoja teidän ehdotuksista 😁
Kiitos lukemisesta! 🔥😎
0 kommenttia