← Kaikki VVA tarinan luvut/tarinapätkät näet klikkaamalla tästä!
← Lue VVA tarinan kertaus klikkaamalla tästä!
← Lue hahmoesittely klikkaamalla tästä!
𖠰⸙𖠰⸙𖠰⸙𖠰⸙𖠰⸙𖠰⸙𖠰⸙
”Havutassu…?” Huhuilet varovasti oppilaiden pesän suulla, kun astelet sisään. Kestää hetken, että silmäsi tottuvat hämärään. Olet yrittänyt etsiä Havutassua ympäri leiriä, mutta et ollut nähnyt vilaustakaan ruskearaitaisen oppilaan hännänpäästäkään. Oppilaiden pesäkolo on yksiä viimeisimpiä paikkoja, mistä tämä saattaisi löytyä. Huomaat helpotuksesi ystäväsi kyhjöttävän lasittunut katse silmissään kohti juurakkoista seinämää, mutta kääntää katseensa sinuun kuullessaan nimensä.
”Niin Nokkostassu?” Hän kysyy apeasti ja huokaisten kääntää kylkeään. Astelet Havutassun vierelle ja vilkuilet ympärillesi, mutta muut oppilaat eivät vielä ole saapuneet lepäämään. Vanhemmat oppilaat Tuiketassu, Mallastassu ja Silkkitassu ovat ahkeroineet auttamassa tekemään leiristä suojaisemman haukkahyökkäyksen varalta. Näit heidät hetki sitten kantamassa suurta määrää oksia.
”Oletko ollut koko päivän vain täällä?” Kysyt varovaisesti ja Havutassun korva nykii hermostuneena.
”E-ehkä... Kuule… Ymmärrän, että minun pitäisi olla auttamassa klaania… Nyppimässä klaaninvanhimpien punkit, leikittämässä pentuja… Mutta en pysty olla ajattelematta Haukkasulkaa. Entä jos hän on jossain haavoittuneena! Emmekä me oppilaat voi mennä harjoittelemaan edes harjoitusaukiolle haukkauhan takia!” Havutassun häntä viuhtoo levottomana ja tämän ääni on turhautunut. Siirryt makaamaan omalle pedillesi ystäväsi viereen ja asetat häntäsi hänen kyljellensä ymmärtävästi.
”Ymmärrän, että leirissä on nyt aika levotonta, mutta se ei silti tarkoita sitä, että meidän täytyisi luovuttaa! Minulla on suunnitelma…” Havutassun pysähtyy aloillensa, nyt selkeästi kiinnostuneena kuuntelemaan.
”Törmäsimme Kipinäkatseen kanssa rajapartiossa kallioklaanilaiseen… Hän saattaa tietää jotain Haukkasulasta!” Supiset hiljaisemmin, jos joku sattuisikin kuulemaan. Mielesi perukoilla kummittelee kuitenkin kauhea ajatus. Entä, jos Lehtiklaani ajattelisi sinun olevan petturi, jos autat vihollisklaania? Rikkoisitko nyt soturilakia? Samaan aikaan kuitenkin sydämessäsi tunnet, että auttaminen, vaikka autettavat kuuluisivatkin vihollisklaaniin, olisi aina parempi vaihtoehto kuin mahdollinen verilöyly…
”Kallioklaanilainen!” Havutassu parahtaa kauhistuneena.
”Shh! Ei liian kovaa, että muut ei kuule!” Korjaat säikähtäneenä ja ystäväsi pahoittelee reaktiotaan.
”Hänen nimensä on Sorakynsi ja hän saattaa tietää jotain Haukkasulasta… Samaan aikaan, kun Haukkasulka oli kadonnut, Sorakynnen oppilasta Mutatassua oli jahtaamassa haukka! Hän juoksi kuulemma samaan suuntaan, missä taistelu oli käyty.”
”Oletko varma Nokkostassu, että häneen voi luottaa? Hänhän on kallioklaanilainen… Hän on vihollinen!” Havutassun silmät ovat suuret ihmetyksestä.
”Tiedän! Mutta olen varma, että hän puhui totta. En osaa selittää miten, mutta… Minä vain tunsin sen hänen ilmeestä, eleistä ja äänestä. Hän oli aidosti surullinen oppilaansa katoamisesta…” Muistelet Sorakynnen laahaavaa olemusta. Tämän rähjäistä turkkia, väsynyttä katsetta ja surua täynnä olevaa äänensävyä. Kuinka kiitollinen soturi oli ollut, kun suostuit kuuntelemaan hänen selityksensä, vaikka et ollut edes lupautunut auttamaan.
”Auringonhuipun aikaan tapaisimme paikassa, missä Haukkasulka katosi… Tammitähti ei suostunut auttamaan, joten me voisimme auttaa!” Selität lopulta hieman jopa innoissasikin tulevasta seikkailusta, mutta ystäväsi katsoo sinua epäilevänä.
”Auttamaan? Sorakynttä Mutatassun etsimisessä? Emme voi olla varmoja, että löydämme edes Haukkasulkaa kallioklaanilaista oppilasta lukuun ottamattakaan! Kuulostaa vaaralliselta! Ja muu leiri varmasti huomaa heti, jos olemme kadonneet yhtäkkiä…”
”Meidän on oltava todella varovaisia, mutta pystymme varmasti siihen! Olemmehan me lehtiklaanilaisia! Pystymme varmasti hiippailemaan ulos leiristä tiheän oksiston lävitse. Sitä paitsi, haluatko sinä jäädä tänne pesään kyhjöttämään ja suremaan vai etsimään Haukkasulkaa?” Havutassu vaikuttaa hetken jopa tuohtuneelta moisesta väitteestäsi.
”En todellakaan! Olen vain… todella harmissani myös kaikista huhuista, joita mestaristani liikkuu… Kukaan ei edes puolusta Haukkasulkaa mitenkään! Kaikki tuntuivat vain hyväksyvän hänen olevan petturi!” Häntäsi heiluu nyt innostuneena ja Havutassu oikaisee itsensä pystyasentoon tällä kertaa päättäväisempänä kuin aikaisemmin.
”Havutassu, me kyllä löydämme vielä mestarisi. Yhdessä kahdestaan, jos ei muuten. En ole valmis luovuttamaan, vaikka muut olisivat! Ensimmäinen johtolankamme on kysyä neuvoa Sorakynneltä, sitten lähdemme etsimään lampea, jonka näin unessani. Siitä tulee hauska seikkailu!” Olette molemmat täynnä jännityksensekalaista innostusta. Havutassukaan ei heti tyrmännyt uhkarohkeaa ideaasi. Tällä kertaa hän on valmis joustamaan säännöistä, jos te sillä pystyisitte puhdistamaan Haukkasulan maineen huhuilta.
”Huomenna auringonhuipun aikaan?” Ystäväsi kysyy ääni jännityksestä väristen.
”Huomenna auringonhuipun aikaan!”
𖠰⸙𖠰⸙𖠰⸙𖠰⸙𖠰⸙𖠰⸙𖠰⸙
Kiitos lukemisesta! 🔥😎
0 kommenttia